Uuden elämän alku

Viime keväänä 6-vuotias tyttäreni sanoi itkien, että: "äiti, kun mä en vieläkään tiedä mitä mä haluan tehdä isona!" Lohduttaen sanoin että hei, ei olisi mitään kiirettä eikä hätää, koska äiti on kohta 38 eikä tiedä mitä haluaisi tehdä isona.

Kohta tulee päivälleen vuosi siitä kun jäin kotiin. Vuosi. 12 kuukautta. 52 viikkoa. 365 päivää. Pitkä aika ja samalla mennyt nopeammin kuin vuosi ikinä.

Blogia halusin alkaa kirjoittamaan, koska 28.2. meni umpeen itselleni asettamani takaraja "olla vaan" ja 1.3. alkoi projekti joka kulkee toistaiseksi työnimellä "Hanki Elämä!"  ja se pitää sisällään kolme osa-aluetta:

• järjestä elämäsi (eli hanki mieluinen työ)
• järjestä kotisi (järki lähtee tämän jatkuva siivoamisen myötä)
• kesäkuntoon 2017 (eli lyhyesti sanottuna laihdu 10kg ja ilmoita itsesi johonkin tapahtumaan jonka vuoksi lenkkeilyinto kestää läpi kesän)

Eli aiheina tulee olemaan laidasta laitaan työ, opiskelu, laihis, treenaaminen, remppa, siivous, järjestely, leivonta, ruoanlaitto, lomailu, perhe, askartelu, yleinen maailmantuska joka iskee milloin mistäkin, kuinka treeni-ja laihisinto laskee ja nousee, jne. jne.

Mutta kuinka tähän on päädytty, niin täytyy välillä myös palata ajassa taaksepäin. Aloitetaan siitä.

Mihin vuosi meni? Huhti-toukokuu kuluivat leväten, huomasin vasta jälkeenpäin kuinka väsynyt olinkaan ollut. Oravanpyörässä ollessa ei välttämättä huomaa kuinka stressaantunut saattaa olla, sitä vain puksuttaa eteenpäin kun on pakko. Vakituinen 8-16 työ liukuvalla työajalla etätyömahdollisuuksineen on harvinainen ja haluttu, joten ymmärrän hyvin ihmisten reaktiot kun halusin päästä tästä pois. Kun kaksi saman alan yritystä yhdistyy, niin senhän tietää mitä siitä seuraa eli ei muuta kuin odottelemaan yt-neuvotteluja ja ne päättyivätkin osaltani mieluisaan lopputulokseen. Tälläisiä tilaisuuksia tarjoutuu once in a lifetime, niin siihen oli tartuttava ja päivääkään en ole katunut. Läksiäsissä sain kortin "mediasuunnittelija down shiftaa" ja kyllä, tätä juuri elämäni on ollut!

Kesä. Koulu loppui ja samalla myös eskarilainen sai jäädä kotiin. Oli ihanaa tietää, että tulevana kesänä ei tarvitsisi sovitella lomalistoja ja pohtia minne lapset milloinkin saa eikä tarvitsisi vaivata ketään. Etukäteen oli tosin jo sovittu viikon mummila-loma, koska meillä tuli miehen kanssa 10-vuotta aviossa täyteen ja lähdimme reissuun kahdestaan tätä juhlistamaan. No, tyttöjen isovanhemmat halusivatkin tehdä heidän kanssaan vähän pidemmän reissun ja olivatkin poissa 2,5 viikkoa! Aivan mieletöntä. Saivat tuolla reissulla paljon sellaista mitä ei meidän kanssa tulisi ikinä tehtyä. Samaan aikaan me vanhemmat saimme täällä päässä tehdä mitä huvittaa, kävimme terassilla, ajelimme prätkällä, ei tarvinnut huolehtia ruokailuista, ei mistään. Ja kaiken kruununa oli uusinta "häämatka" Kreetalle hotelliin joka oli k-16. Tästä sen verran, että jos ikinä koskaan on mahdollisuus tuollaiseen mennä, niin menkää!

Syksy. Elokuussa alkoivat koulut ja myös perheen nuorimmainen aloitti koulutiensä. Silloin mietin ensimmäisiä kertoja että jotain varmaan pitäisi alkaa tekemään, mutta pää oli ihan tyhjä. Puolihuolimattomasti aloitin keittiöremonttia, olin aina inhonnut keittiömme tummanharmaata mosaiikkilaattaa ja tasoja. Muutaman päivän lueskelin blogeja ja selasin rautakauppojen sivuja ja googletin ja googletin... Tarkoitus oli tosiaan uudistaa vain pintoja, mutta kaikki remonttia tehneet tietävät että eihän se siihen oikeasti jää vaan nälkä kasvaa syödessä. Kun keittiöremppa oli viime metreillä, huomasinkin jo tilanneeni tavarat alakerran kylpyhuonetta varten. Kun se oli tehty, niin pakkohan oli tehdä myös yläkerta ja siitä sitten myös sauna. Samalla suoritettiin koko alakertaan ilmeen muutos ja hupsis olikin jo joulu ja lapset jäivät taas lomalle! Näistä remonteista teen ihan omat postaukset, jospa saisin innostettua jonkun muunkin aloittamaan pitkään mielessä kypsyneen "pienen pintaremontin" ;)

Joulun jälkeen aloin ensimmäisen kerran ihan tosissani miettimään, että kohta tulee se päivä kun seinät alkavat kaatumaan päälle enkä enää jaksa olla kotona. Piti alkaa miettimään vakavasti mitä haluaisin tehdä isona. Tiesin kyllä mitä kaikkea en halua tehdä, mikä tietysti oli jo hyvä alku. Tässä iässä (uskomatonta että mä edes sanoin noin!) kun haluan että tuleva työ on todellakin sitä mitä haluan eikä mikään puolivahingossa ajauduttu. Ja työuraa kun meillä tulee olemaan vielä sellaiset n. 30 vuotta edesssä, niin kyllä se merkitsee mitä tekee, että jaksaa. Halusin perustaa oman yrityksen ja hainkin ennen joulua te-keskuksen "työllistä itsesi yrittämällä" kurssille. En päässyt koska ei ollut vaadittavaa työkokemusta. Tässä vaiheessa pääsi huutonauru. Miksi, miksi, hakisin ko kurssille jos olisin jo yrittäjä!?!? No, näissä perusteluissa ei aina välttämättä ole järjen hiventäkään, joten eipä siinä sitten mitään. Samat tiedot saa kyllä itsekin kasattua kun viitsii vähän nähdä vaivaa.

Useamman vuoden olen ensin salaa ja sitten jo vähän ääneenkin haaveillut omasta lastentarvikekirpparista. Mm. Tuusulassa sijaitseva Murula on aivan ihana! Jos et ole jo käynyt, niin sinne kipin kapin, ostajaksi tai myymään, ihastut varmasti! Jotain vastaavaa pidin jo haaveissani ja aloin tekemään laskelmiakin ja kyselin pienyrityskeskuksesta neuvoja -ja googletin taas kuin järjenköyhä. Tällä alueella olisi kysyntää palvelulle jota olisin tarjoamassa, hommaa saisi laajennettua ja alustavasti olin kysellyt muutamilta käsityöntekijöiltä haluaisivatko tuotteitaan myyntiin. Te-keskus kannusti täyttämään starttiraha-hakemuksen, jne. Kotoa oli tuki takana. Mutta. Ja sitten se iso mutta. Tällä alueella ei vaan ole sopivaa ja järkevänhintaista toimitilaa. Joten end of story.

Tämän jälkeen iski jonkinlainen lamaannus, että mikään ei onnistu, mitään en osaa, mihinkään en pysty, saamaton vätys, läski, kaikki muut tietää mitä ne haluu paitsi mä. Koti on aina sekaisin, näyttää kuin olisi hurrikaani käynyt ja mitä enemmän siivoan, sitä sekaisempaa täällä on ja se ahdistaa. Paino nousee kun syö mitä sattuu / jättää lounaat väliin ja korvaa ne sitten parin tunnin päästä suklaalla tai vaalealla leivällä kun nälkäkuolema meinaa iskeä vaikka tietää kuinka syödään oikein. Onneksi järki voitti ja päätin että helmikuun saan vielä velloa itsesäälissä, sitten se loppuu.

1.3. alkaa uusi elämä jossa järjestetään: elämä, koti ja kunto, enkä saa enää puhua pahaa itsestäni.

(Ja kyllä, tuo päivämäärä meni jo koska 1.3. iski aivan jäätävä flunssa ja koko viime viikko meni koomaillessa sohvalla. Mutta tästä en lannistu, tähän meni vain 5 päivää, nyt uusin voimin eteenpäin suunnitelman mukaan! )